Energiaverotuksen kehittämistarpeet kioton pöytäkirjan toteuttamiseksi

Tutkimuksessa tarkastellaan energiaverojen käyttöä Kioton pöytäkirjan mukaiseen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen Suomessa laskennallisten mallien avulla. Energiajärjestelmää kuvaavalla EFOM-mallilla lasketaan energiajärjestelmän kehitysura nykyhetkestä vuoteen 2020 saakka ja arvioidaan energiaverojen korotuksen vaikutuksia energiajärjestelmään ja sen kustannuksiin. Energiaverojen vaikutuksia kansantalouteen ja sen eri osiin tarkastellaan taloudellis-teknisen EV-mallin avulla. Molempien mallilaskelmien peruslähtökohtana on kansallinen ilmastostrategia. Tutkimuksen johtopäätöksiä ovat, että nykyrakenteinen energiaverotus ei ole erityisen hyvin ohjaavaa. Huono ohjaavuus johtuu siitä, että se nykyisellään kohdistuu vain osaan CO2-päästöjä. Niinpä veroa on korotettava paljon, jotta tarvittava vaikutus syntyisi, ja silloinkin sen vaikutus kohdistuu vain osaan päästölähteistä. Tästä aiheutuu tehokkuustappioita. Nykyinenkin hiilidioksidivero on kuitenkin ohjaavampi kuin sähkövero, joten se osoittautuu laskelmissa edullisimmaksi veromuodoksi päästötavoitteen saavuttamiseksi.