Tulot, eläke ja eläkeikä: empiirisiä tuloksia vuoden 1947 ikäkohortin kohdalta

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, nostiko vuoden 2005 eläkejärjestelmän ns. superkarttumasääntö eläköitymisikää 63 ikävuoden jälkeen. Tarkastelun kohteena on vuoden 1947 syntymäkohortin siirtyminen vuosina 2007-2015 vanhuuseläkkeelle. Superkarttuma mahdollisti paremman eläketason työntekoa jatkamalla ikävuoden 63 jälkeen. Tavoitteena oli, että eläkeikä nousisi. Tällöin talousteorian mukainen tulos, että korkea työtulo- ja eläketaso johtavat eläkeiän laskuun, ei välttämättä toteudu. Muuttujakolmikon {tulot, eläke, eläkeikä} rakenteellista riippuvuutta tutkitaan aluksi systeemimallin estimoinnin kautta. Saatuja tuloksia tarkennetaan tämän jälkeen IV-estimoinnilla eläkeiän kohdalta. Lopuksi tarkastellaan eläkeikämallin tuloksia uuden KLS-estimaattorin yhteydessä, joka huomioi tulo- ja eläkemuuttujien endogeenisuuden suoraan OLS-estimoinnin yhteydessä. Saavutetut tulokset tukevat päätelmää, että superkarttumasääntö johti eläkeiän nousuun keskimäärin n. 1.3 vuotta negatiivisesta tulovaikutuksesta huolimatta. Tulos antaa lisävalaistusta yksilötason eläkeiän määräytymisestä. Tästä voi olla hyötyä eläkejärjestelmän edelleen kehittämisen yhteydessä.